hanki (subst.)

• (upota hankeen) muärsǩed
• (pysytellä (kävellessä) hangen pinnalla) kååbltõõttâd
• (hyvin vahva, kestää hirvenkin) kõŋkkcuâŋ
• (ohut jääkuori) ǩeäʹrnn
• (suksen kantava) sââʹveǩjââlǥõk
• (joka ei kanna ihmistä, poroa) spiõlddâs
• (päältä kova, upottava) mueʹrr
• (sevä, poron kantava hanki) cieʹvv
• (teräshanki) ruʹvddcuâŋ
• cuâŋ
• (jolle on satanut vitiä) võcc-cuâŋ
• (ohut, metson kantava) čuhččǩeärnaž
• (joka kestää suden, suksimiehen) mueʹrrcuâŋ