paikka (subst.)

• (pitää paikkansa) tuõʹllʼjed
• (paikka, josta näkyy laajalle) kuâstlvõs päiʹǩǩ
• (esim. hyvä marjapaikka) sââidõs
• (kesäpaikka) ǩieʹsspäiʹǩǩ
• (liukas) liuǥstõk
• (syyspaikka) čõhččpäiʹǩǩ
• (tuulen lumesta paljastama) piõggtõk
• (upottava) vuäjtõk
• (paikoitellen) paaiʹǩi paaiʹǩi
• (nousupaikka esim. järveltä maalle) kueʹrŋŋtõk
• (paikkaus, esim. puinen) tâʹlǧǧ
• (kohta) päiʹǩǩ
• sââʹjj
• (jossa verkko tarttuu pohjaan) võŋŋ
• (varma pyyntipaikka) vääzznõs
• (jossa porotokat juosten pyörivät räkän aikana) čoorâm
• (kangaspala tms.) tuuŋâs
• (paikkaus, peltinen) žeeʹst-tâʹlǧǧ