šõddâd (verb)

• syntyä

  Suu ool ǩiʹcsti eman šõddâm viõʹlǧǧes heäppažââlǥaž.

  Häntä kohti vilkaisi vastasyntynyt valkoinen varsa.

• tulla

  Ǩieʹss puuđi di täʹlvv šõõddi, jääuʹr jiõʹŋŋe.

  Kesä loppui ja talvi tuli, järvet jäätyivät.

• tulla joksikin

  A, tõk illkuuʹsǩ, tõk liâ šõddâm kåʹllkuʹsǩǩen.

  Ne hiilenpalat ovat muuttuneet kultakimpaleiksi.

• kasvaa, varttua, kehittyä

  De mon mošttjem, ǥo leʹjjem šõddi niõđâž, eʹčč da jeäʹnn jiõʹlle Peäccmest.

  Nyt minä muistin, kun olin kasvava tyttönen, isä ja äiti asuivat Petsamossa.

• tapahtua

  Oiʹǧǧõõđi čiõppsa di vueʹst vuäđđjem jordd: «Šâdd, mii šâdd. Kââlmam, jõs kââlmam.»

  Heittäytyi lumikuoppaan ja ennen nukahtamista ajattelee: «Käy mitä käy. Kuolen jos kuolen.»

• joutua (jhonk)

  Sij aina tälvva såbbrõʹšše ja såbbrest vaalče tuâjjoummid, kook tuõjju šâʹdde.

  He aina kokoustivat talvella ja valitsivat kokouksessa työmiehet, jotka joutuvat työhön.