ǩeeʹzzted (verb)

• vedättää

  Puõccu tääʹvet de vuâlgg, ǩeeʹzzat võnnsid sääiʹmivuiʹm.

  Ottaa poron ja lähtee, vedättää veneitä verkkojen kanssa.

  Jieʹrj liâ suʹst veâl ǩidd, što tõõivuiʹm son ǩeeʹzzat ǩeʹrrsid.

  Härät ovat hänellä vielä kiinni, että niillä hän vedättää ahkioita.

  Tälvva puõccu obbsest vuâkka di nuʹtt sõrgg suu ǩeʹrrsin ǩeeʹzzte.

  Talvella porot nulkkaavat umpihangessa ja vedättävät häntä nopeasti ahkiossa.

  Võnnsid ǩeeʹzzat, võnnâz, sääiʹmid kueʹddat di ǩeeʹzzat di jiõčč väʒʒ.

  Veneitä hän vedättää, venettä ja verkkoja kannattaa ja vedättää ja itse kävelee.