kollʼješkueʹtted (verb)
-
alkaa kuulua
- Mâânn mâânn, de däs-i kollʼješkuätt, toʹben lij. Kaav lij eʹpet šâddsijddses mõõnnâm.
- Menee menee, ja taas rupeaa kuulumaan, että siellä on. Vaimo on taas mennyt synnyinkyläänsä.
- Na eeđaald še deʹbe kueʹstškuätt, että jos mon teâđam koozz tõk kååʹdd mõʹnne, kollʼješkuätt.
- No aamulla rupeaa näkymään, että tiedänkö minne peurat menevät, rupeaa kuulumaan.
- Simmna ääiʹj leäi, kollʼješkueʹđi ålggan, ålggbeäʹlnn, šuumeem.
- Oli vähän aikaa, rupesi kuulumaan ulkoa, ulkopuolelta, humina.
- alkaa tuntua
Find a problem?
If you find any bugs, please get in touch with us. Describe the problem, and tell us what web browser or mobile phone you were using, or what word you were searching for when you encountered the problem.
kollʼješkueʹtted is a possible form of ...
- kollʼjed Word history → Texts →
-
- kollʼjed verb Der Der/InchL verb Imprt Pl2
- kollʼjed verb Der Der/InchL verb Inf
- kollʼješkueʹtted Word history → Texts →
-
- kollʼješkueʹtted verb Imprt Pl2
- kollʼješkueʹtted verb Inf