kuulted (verb)
-
julistaa,
kuuluttaa
- Kuâlõõǥǥâst toʹben liʹjje, ääiʹj kuulte toʹbben.
- Olivat Kuolan niemimaalla, kuluttivat aikaa siellä.
- Na ij-han son silttäämmaž, son-han kuulti, tõk uiʹdde.
- No eihän hän osannut, hän tuli kuulluksi (sananmukaisesti: hän kuulutti), he lähtivät pois.
- Ooudjõžääiʹjest leäi että čuuʹđ ij kõlggâm vueʹlǧǧed Aanar ǩerkka kuultekâni. Tõt kõõli õʹlmmted, eman vueʹlǧǧed.
- Ennen vanhaan oli niin, että tsuudin ei pitänyt lähteä Inarin kirkolle kuuluttamatta. Ensin piti ilmoittaa ja sitten vasta lähteä.
Find a problem?
If you find any bugs, please get in touch with us. Describe the problem, and tell us what web browser or mobile phone you were using, or what word you were searching for when you encountered the problem.
kuulted is a possible form of ...
- kuullâd Word history → Texts →
-
- kuullâd verb TV Der Der/Caus verb TV Inf
- kuulted Word history → Texts →
-
- kuulted verb Inf