lueʹšttled (verb)

• laskea, päästähyttää, päästää

  Ton õõlǥak vuõddsid ikkna vueʹlǧǧeed, mon kriiʹlcid lueʹšttlam.

  Sinun pitää viskata hiekkaa ikkunaan, niin minä lasken tikkaat.

  Viõkk suʹst puuđškuõʹđi, lueʹšttli son tõn pååddalkuuʹsǩ ǩiõđâst.

  Hänen voimansa alkoi loppua, päästi sen syötinpalasen kädestään.

  Reäʹppen čõõđ vueʹǯǯkuuʹsǩ lueʹšttal, jiõčč mååust.

  Pudottaa räppänästä lihanpalan, itse [menee] takaisin.

  Tõn lueʹšttli, piânnʼjes, tõt ǩeässješkuõʹđi, ij kuåstškuättam.

  Hän päästi koiransa irti, [koska] se alkoi laahautua, ei enää jaksanut (sananmukaisesti: ei alkanut jaksaa).