oiʹǧǧeed (verb)

• työntää, lykätä, pukata

  Kåmmad groob sizz oiʹǧǧii di luâšttõõđi, äudda čiõǥǥi.

  Hän työnsi [vainajan] ruumisarkkuun mahalleen ja laskeutui, lykkäsi hautaan.

  Võnnses oiʹǧǧii sâvvnest ja mõõni veärainest võnnsa ja võnnsest porškuõʹđi.

  Hän työnsi veneensä suvannosta ja meni ruokansa kanssa veneeseen ja rupesi syömään.

  Puärrsab kaappi ǩiõʹčče, koozz son mâânn, äʹnste suʹst šõddâm päärna. Piʹjje võnnsa di reeddast võnnâz oiʹǧǧee joʹǩǩe.

  Vanhemmat vaimot katsoivat, mihin hän menee. Anastivat häneltä syntyneen lapsen, panivat veneeseen ja lykkäsivät veneen veteen rannalta.