poppâʹtted (verb)

• ottaa, saada kiinni

  A tõn muõʹrre leäi ǩirggned mõõnnâd, teʹl iʹlleʹjje poppâʹtted.

  Jos olisi sille puulle asti ehtinyt, niin eivät olisi saaneet kiinni.

  Poppâʹttep peesseen mååust da mõõnnâp tok tuärrad.

  Nappaamme pyssymme takaisin ja menemme sinne taistelemaan.

  Kâʹl tõʹst ij poppâttam mieʹldd jiânâs ni mâiʹd.

  Kyllä siinä ei napannut juuri mitään mukaansa.

  Aaʹlji smiõttâd, mõõnnalla õõlǥči maannâd čeäkklee da poppâʹtted ǩidd, kuånst liâ määŋgnallšem.

  Alkoi miettiä, millä tavalla pitäisi huijata maahista ja napata kiinni. Konsteja on monia.

  A, ǩiõčč stäälaž, što meäʹccšiiʹlli jiâ vuäitče tuu poppâʹtted da kåʹdded.

  Ja katso, pikku staalo, että metsästäjät eivät nappaa ja tapa sinua.

  Ǩiččâv: čueʹlm rââst vuejj sõrvv. Suäi juurdčev, mohtt suäi tõn kõõlčin poppâʹtted.

  He katsovat: salmen poikki ui hirvi. He miettivät, miten heidän pitäisi se napata.