určsted (verb)

• lähteä juoksemaan, juoksaista, pinkaista

  Teä určsti, käʹmmitää lij.

  Sitten hän lähti juoksemaan. Hän on kengittä.

  Teä son určsti, orčč orčč, jåårr. Võʹllʼji, uurčast, eʹpet jåårr.

  Sitten hän juoksaisi, juoksee, pyörii. Ponkaisi pystyyn, juoksaisee, taas pyörii.

  Di sõõrǥab uʹrčsti põrttses.

  Sitten juoksi kiireen vilkkaa kotiinsa.

  Mon leʹjjem tuin särnneed: mõõnnâd võnnâz luzz, čääʹcc leäi ââʹcced, vuâmmšõõttâd leʹjjem jo puõlvi räjja čääʹcc, eman leʹjjem určsted, ton leʹjjiǩ påǥsteškueʹtted.

  Olisin sanonut sinulle: mennään veneen luokse, vesi olisi noussut, olisin huomannut että vettä on jo polviin saakka, sitten vasta olisin lähtenyt juoksemaan, sinä olisit alkanut nauraa.