viǯǯled (verb)

• hakaista, noutaa

  Ku mon eččam äʹrbbnaauʹrja da vieʹččra viǯǯleʹčem, de kâʹl tõt räiggan.

  Jos haen isäni perintöporan ja vasaran, niin kyllä siitä pääsee läpi (sananmukaisesti: kyllä se reikiintyy).

  Mon vaʹlddem pâi lieʹppid viǯǯlem de leäʹppčääʹʒʒest tuõlddeem tõn kåhttan

  Minä hain vain lepän kuoria (sananmukaisesti: leppiä) ja keitin sen hameeni leppäparkkiliemessä.